Miten minusta on näin mustavalkoinen tullutkaan? Valmisvaatteeni ovat useimmiten ihan jotain muuta kuin mustaa tai valkoista, mutta jostain syystä ompelen näköjään itselleni nyt vain näitä värejä. Tämä merinovillatunika on jo viime talvena valmistunut. Olen käyttänyt tätä paljon, vilukissa kun olen. Pesukoneessä tämä on käynyt muistaakseni kerran, välillä käytän sitä ulkona tuulettumassa ja neulos on pysynyt oikein hyvänä. Kaavan pohjana on joka tyypin kaavakirjan raglan, josta olen aiemmin tehnyt jo tämän ja tämän. Mainio kaava, hieman muokattuna sopii minulle hyvin. Hihat ovat vähän ylipitkät ja hihansuissa on kuminauhat.
Korkkarineuloksen ostin viime syksynä Paapiista ja ompeluviikonloppuna tein siitä mekon, joka on ollut tämän talven ehdoton suosikkivaatteeni. Tämän myötä olen hyvää vauhtia oppimassa käyttämään mekkoja arjessakin. Kaavapohjana jälleen sama joka tyypin kaavakirjan raglan. Helma pussittaa kuminauhan avulla, ja helma on edestä keskeltä lyhyempi ja takaa keskeltä hieman pidempi. Pinkki pitsivetoketju piristää kivasti kokonaisuutta.
Laitetaanpa tähän myös samasta neuloksesta ommeltu huivi, joka jouluaattona sai uuden kodin. Jostain blogista tämän mitat löysin, mutta en nyt valitettavasti enää millään muista mistä.
Vimman lettitrikoota haudoin kaapissani aina helmikuuhun saakka. Se oli yksi niistä aarteista, johon ei meinannut uskaltaa koskea epäonnistumisen pelossa. No, lähdin kuitenkin leikkaamaan (onneksi tätä jäikin vielä jonkin verran) siitä mekkoa Onion 2035 -kaavalla, sitäkin olin jo kokeillut kerran aikaisemmin. Tällä kertaa lisäsin yläetukappaleen korkeutta 2 sentillä, sillä aiemmassa versiossa sauma on hieman liian ylhäällä. Tähän muistutus itselleni, että seuraavalla kerralla lisää vain 1 cm. Hihat tein piiiitkän harkinnan jälkeen 3/4 mittaisina, ajattelin sillä saavani tästä mekon monen vuodenajan käyttöön, talvella kun voi päälle heittää neuletakin. Ja onhan kokonaisuus jotenkin sirompi lyhyemmillä hihoilla verrattuna täyspitkiin.
Kaikkien yläosien kuvauskaverina on Ottobren Sammallikko-kaavalla ommellut legginsit. Musta neulos on niihin ostettu Poppanavakasta, koostumusta en tarkkaan tiedä, se on aika tekokuituisen oloista, mutta paksua ja joustavaa - ja palvellut käyttötarkoituksessaan tänä talvena mainiosti.
Tyylikkäitä kauniita tunikoita! Tällaisille olis mullakin tarve mut höpsähdän liian usein johonkin värilliseen :)
VastaaPoistaKiitos! Mulla näyttää käyvän just toisinpäin 😄
VastaaPoistaIhania tunikoita! Letti trikoo on kyllä aina yhtä kaunis, ihan meinaa harmittaa etten vielä koskaan ole yrittänytkään saada sitä :)
VastaaPoistaKiitos! Lettikuosi on minustakin tosi kaunis, moneen kuosiin kyllästyn hetkessä, mutta tämä kestää aikaa.
VastaaPoistaTosi nättejä kankaita :)
VastaaPoista