Violet Rose tunika

Anoppini täytti tänään pyöreitä ja halusin muistaa häntä itse tehdyllä lahjalla. Nanson trikoo - varmaan viskoosisellaista - on ostettu Triteksistä. Kaava puolestaan on Violet Rose Ottobresta 5/11. Tätä tekiessä sorruin niin alkeellisiin virheisiin, etten kehtaa niistä edes kertoa, ja ratkoja oli kovassa käytössä. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen (ja helpotuksesta huokaisten siirryn takaisin tuttujen puuvillatrikoiden maailmaan ja lastenvaateompeluksiin).

 

Valaistus tässä tosi surkea...no mutta, sovituskappale on kokoa 36 ja lahjan saaja toivottavasti kokoa 42, tai ainakin siinä koossa tämä on tehty.

Retrokukkayöppäri

Tässä tuore poseeraus tältä illalta, mistä ei haalarin mallia juuri näe, mutta eihän tällaista voinut jättää näyttämättä. Tytön vanhoissa yöpuvuissa sääret ja ranteet vilkkuvat, joten uusille olisi enemmänkin tarvetta. Kuvan oton jälkeen tyttö meni kyykkyyn, yritti kävellä kyykyssä eteenpäin ja hoki "munamies munamies" ... vanhemmilla ja veljellä oli hauskaa!

Kaavana toisen kerran Nukkumatti (O 6/12). Nyt koko on 92 cm, ainoa muutos kaavaan on lyhyempi vetoketju eli ei jatku lahjekappaleelle. Pääntie on kantattu 3-kertaiseksi kaksoisneulalla, kun en jaksanut vaihtaa peittariin lankoja. Mukavaa vaihtelua kun peittarilla on tullut kanttailua niin paljon. Kaavan mittasuhteet ovat oikein hyvät sirolle tytöllemme, mitoitukseltaan se on jopa nafti, oletan tytön pituuden olevan vielä alle 90 cm mutta kasvunvaraa ei ole juurikaan. Retrokukkatrikoo (toivottavasti muistan kuosin nimen oikein) on ostettu viime kesänä Metsolasta.

Tähtiä ja keijuja

Sain vihdoin otettua kuvat tästä viime vuoden puolella valmistuneesta setistä. Paidan kaava on Ottobren CWS istuva malli, josta piirsin sen pienimmän koon 92 cm. Seuraavat koot onkin sitten valmiina, sillä poika siirtyi juuri kokoon 98 cm kun pari vuotta sitten ompeluinnostus alkoi ja tämä kaava oli kovassa käytössä silloin. Pääntiellä on ensimmäinen kanttaus kun olin viritellyt nauhankääntäjän kiinni Berninan peittariin. Itselle muistutukseksi, että jatkossa tähän kaavaan voisi pari senttiä lisätä pituutta helmaan. Keiju-interlock on yli vuoden takainen ostos Ottobresta. Keijulla on kädessään sauva, jossa on pinkki tähti joten tähdet pääsi koristamaan housujakin. Housut ovat joustofroteeta ja kaavana on Milla (O 6/10).

Loppuun mainospätkää: kurkkaapa huutiskohteeni jos olet suunnitellut peitetikkikoneen ja nauhankääntäjän hankintaa :-)

Pilviä

Tässä testataan uusia pilvipaitoja karkkipalkalla. Pojan paita on lähes kaksi vuotta kaapissa muhinut musta pilvi-interlock Metsolasta. Sitä oli vain 50 cm, joten sen oli korkea aika päätyä valmiiksi vaatteeksi. Pitäisi käydäkin koko kangasvarasto läpi ja ottaa sieltä kaikki 50 cm pitkät poikakuosit työn alle tai myydä pois.
Tytön mekko on oranssia pilvivelouria, ostettu viime kesänä Metsolasta.

Kaavana jälleen More Grey. Kokona tästä ensi kertaa 110 cm. Applikointikin onnistui aika kivasti. Tosin pojalle oli hirvittävä pettymys, kun etukäteen yhdessä suunnitellussa punaisessa linnussa ei ollutkaan jotain täpliä, mitkä hän oli muka jossain kuvassa nähnyt. Paita valmistui jo pari viikkoa sitten, ja vähän asiaa sulateltuaan se nyt kelpasi päälle.

Tytön mekon kaava on Ottobresta 4/12 Autumn Bouquet. Leveys 86 ja pituus 92 cm mukaan. Lyhyen hihan muokkasin pitkäksi. Hihansuihin tein ensin kuminauharypytykset, jotka etukappaleellakin on, mutta ei rypyttynyt tarpeeksi, joten pujottelin vielä 5 mm kumpparinkin.

Nappitossut ja kangashamstrausta

Tytön edelliset päikkytossut vetelivät viimeisiään, niissä käyttämäni ruskea nahka oli ihanan pehmeää mutta aika ohutta, ja niistä alkoi varmaat pilkistää saumoista. Varastossani ei ollut isompaa palasta vahvempaa nahkaa muita kuin tämä valkoinen ja sininen, joten arka valkoinen sitten valikoitui pohjaväriksi. Tällä kertaa halusin mahdollisimman monen vaatteen kanssa sopivan applikoinnin, joten erivärisiä palloja kehiin. Tytön mielestä nämä ovat nappitossut. Marian kaava oli jälleen käytössä. Muistaakseni koko 22, tässä kaavassahan on reilut koot. Pohjan mitta on 15,5 cm. Kuminauhaa laitoin 14 cm.

Kehtaanko enkö kehtaa..no, kehtaan kuitenkin. Siis esitellä tänään saapuneet kankaat, yhteensä 5 lähetystä. Vasemmalta punainen sydänjoustis ja vihreä yksivärinen on Mussukoilta, jossa kankaat näyttävät vieläkin olevan -30% alennuksessa. Turkoosipohjainen hinausautojoustis on Ellen&Elvira -nimisestä kaupasta, jossa oli myös kankaat vuoden loppupäivinä hyvässä alessa. Kiitos tämän kankaan ja kaupan löydöstä kuuluu Pintselle! Takana on kolmea joustista Verson Puodista, näistä oranssi onkin jo loppuunmyyty. Edessä keskellä kolme trikoota Metsolasta, alennusmyynnin uhrina taas. Mukana tuli parit sukkiksetkin tytölle. Oikeassa reunassa kaksi velouria (tähti ja raita) ja kaksi trikoota (samainen raita ja avaruusapina) ovat Kameleont Designista Ruotsista.

Tyllin hurmaa

VAROITUS! Tämä postaus pitää sisällään kuvia pienestä onnellisesta tytöstä vähissä vaatteissa.

Voi sitä riemua, kun tyttö löysi tämän vaatekaapistaan kun yöpaitaa etsittiin. Vastavalmistuneena muutama viikko sitten tätä ei suostuttu sovittamaankaan. Kuvat kertokoon tällä kertaa enemmän kuin sanat.

Tein näitä joulun alla yhteensä kolme, joista kaksi pakattiin joulupukin mukaan. Tyllit ja vyötärönauhat eli hiuspannat ovat Nappikauppa Punahilkasta. Sieltä löytyy myös ohje näiden tekemiseen.

Vielä joululahjoja

Vuosi jo vaihtui, mutta jotain viime vuotista on vielä esittelemättä. Pipo ja paloauto-tossut pääsivät jouluaattona uuteen kotiin. Isoveljelle trikoolla vuoritettu pipo Selian laulukalajoustiksesta. Pikkuveljen tossut on tehty jälleen Marian ohjeella. Sininen poronnahka ostettu viimeisimmiltä Kädentaidot-messuilta, applikointipalat aiemmin hamstrattuja palapusseissa samoilta messuilta. Tossun pohjien materiaalina on hitsauskäsineiden haljasnahka. Näillä tossuilla voi siis huoletta kävellä vaikka kipinöiden päältä ja CE-merkintäkin löytyy. Paloautoon mallia on otettu Tohvelisankareiden tossuista. Paloauton ikkunareikää tehdessäni survaisin saksilla sormeeni syvän viillon, jonka paraneminen kesti pari viikkoa. Se olikin ensimmäinen tapaturmani tämän harrastuksen saralla, jos ei niitä nuppineulalla tehtyjä lukuisia pistoksia lasketa.