Heipat



Keksin kuin keksinkin yhteisen tekijän näille hyvin erilaisille ompeluksille. Tämän kuvan pussukat lähtevät hyvän kesän toivotuksin ekaluokkalaisen pojan opettajalle ja tytön päiväkodin tädeille. Nämä heipat eivät ole kovin haikeat - syksyllä nähdään taas nämä tärkeät henkilöt jotka arkisin viettävät aikaa lasteni kanssa enemmän kuin minä itse. He ansaitsevat ansiokkaasta kasvatustyöstään kiitoksen ja kumarruksen. Ekan luokan aikana poika oppi ja kehittyi valtavasti: luku- ja kirjoitustaito on nyt hyvässä mallissa ja r-kirjainkin surisee mukavasti. Vaikkei niin haikeita heippoja olekaan, kyllä se suvivirsi silti liikutti, pitkästä aikaa sen kuulin ja muistelin samalla omia kevätjuhlia sieltä 30 vuoden takaa. Pussukan kaava on Hipun ja samasta Melli Mello -kankaasta olen aikaisemminkin tehnyt näitä pussukoita. Kaiken kaikkiaan 30 cm korkeasta kankaanpalasta sain 6 pussukkaa tehtyä.






Nämä ompelukset ovat jo viime kesältä, jolloin uusimme veneemme patjat. En tohtinut siihen urakkaan alkaa itse, vaan jätin ompelun ammattilaisen huoleksi. Vetoketjut ja kankaat ostin Sisustus Muovikumista ja vaahtomuovipatjat muotoonsa leikattuina toimitti Patja ja Peite. Kaavat piirsin sentään itse. Niin, ja nämä tyynyt ovat omaa käsialaani. Patjakangasta jäi juuri sopivasti yli kahteen tyynynpäälliseen, joihin valkoisesta velourista applikoin tähden ja - tietenkin kun veneessä ollaan - ankkurin. Jokaiseen yhdeksään patjaan tein muotoonommellun aluslakanan, sellaisen missä kuminauha tulee patjan alle pitämään lakanaa paikallaan. Kuvia lakanoista en nyt ottanut, mutta mainisemisen arvoista on, että urakkaa helpotti saumurini Bernina 1150MDA vakiovarusteena mukana tullut kuminauhapaininjalka. Loistava kapine, siitä vaan samalla surautuksella saa kuminauhan paikalleen ja reunan huoliteltua. Nyt tälle veneelle meidän perhe sanoo heipat ja kääntää katseensa kohti toisenlaista, meille paremmin nyt sopivaa venettä.


Pienelle ja vähän isommallekin prinsessalle


Oma prinsessani on jättänyt prinsessa Tähkäpään vähän heitteille ja tukka on sellainen takkukasa, että tuskin koskaan sitä kukaan jaksaa selvittää. Mutta tähän väliin tuuletuksia - sain yhden ufon valmiiksi! Ompeluviikonloppuna valmistui..öööö..suunnilleen 2 vuotta leikattuna ollut Tähkäpään mekko. Kaava löytyy täältä, Prinsessa Pieni -blogista.


Tästä isomman prinsessan tunikasta löysin kuvia koneelta jo tammikuulta. Tarkoitus on tietysti ollut ottaa kivoja sovituskuvia, mutta.... Jostain syystä tyttö ei edes välitä tästä, vaikka kaikkii vaadittavat elementit (eli pinkkiä tarpeeksi, kukkasistakin tykätään) pitäisi löytyä. Kuositrikoo on Jonicilta Ruotsista, kaavana on Dreamland.


Hoops- kaava ja Paratiisimaijat -trikoo. Tarvitseeko muuta kertoakaan. Tälle pitäisi vielä tehdä kaveriksi pinkki rimpsuhame. Tykkään <3 !

Taisin ratkaista viime postauksessa ihmettelemäni kuvakokoarvoituksen. Tässä postauksessahan 2 alinta kuvaa näyttävät samanlevyisiltä. Todellisuudessa niiden korkeudet ovat samat, mutta leveydet eri.

Perhosmekko


Perhosmekosta tuli suosikkimekko. Kaava on uusimmasta Ottobresta Lionella, tämän etu- ja takakappale sekä hihat ovat ihan samat kun edellisen postauksen haalarissakin. Tein tämän ompeluviikonloppuna vailla sovitusmahdollisuutta tai verrokkeja tytön vaatekaapista, mutta jostain muistelin lukeneeni kaavaa moititun lyhyeksi joten pidensin etu- ja takakappaletta 1 cm ja helmakappaleet piirsin pituudet koosta 116 cm. Leveyttä olisi ehkä voinut olla aavistuksen vähemmän, mutta toisaalta nyt mahtuu pitkähihainenkin tarvittaessa alle ja kesällähän se on sitten mukava kun ei ole ihan slimmi malli. Trikoo on laadukkaan oloista ja pehmeää Noshia.







Mikähän siinäkin on, että vaikka skaalaan kaikki kuvat samanlevyisiksi ja sitten ne näkyvät kuitenkin ihan eri levyisinä?




Kesähaalari


Viime viikonloppu oli taas yhtä surinaa. Kolme naista, 7 konetta, metritolkulla kangasta ja 2,5 kg karkkia. Ihanaa. Aika meni taas kuin siivillä ja tuntui loppuvan ihan kesken. Tosin Tapparan pelit kumpanakin iltana toivat useamman tunnin tauotkin ompeluun.

Ensimmäisenä sain kuvattua sähäkän haalarin, jonka kaava on nimeltään Passerine 3/15 Ottobresta. Piirsin kaavan koossa 104 cm, mutta lisäsin etu- ja takakappaleille 1 cm ja lahkeisiin 2 cm pituutta. Hieman reilu tästä tuli, mutta meneepähän varmasti koko kesän. Ja mieluummin tämän mallinen haalari onkin käytössä hieman liian isona kuin pienenä. Etukäteen vähän jännitin, mitä tyttö tästä tuumaa ja ensimmäinen reaktio olikin aika varauksellinen "hieno". Mutta sitten kun saunan jälkeen päälle puki, ei meinannut pois riisua. Tämä toimi siis yhden yön jo yöpaitanakin.



 Haalarissa ei siis ole vetoketjua tai mitään muutakaan kiinnityssysteemiä, pääntie on niin avara selästä, että pääntiestä vain pujahdetaan sisään ja puetaan päälle.